Olipa mahtava törmätä tähän lehteen monen vuoden jälkeen! Muistan miten kovasti lapsena tykkäsin tehdä tämän lehtisen liikennetehtäviä ja muistan nämä kuvatkin vielä. Oma lehteni on jo 80-luvulla heitetty roskiin mutta joku oli säilyttänyt omaa lehteään kaikki nämä vuodet ja tuonut sen kirjaston kierrätyskärryyn, josta sen löysin, eikä sitä ole edes askarreltu ollenkaan vaan on ihan täysin siisti! Oliko jollain muulla lapsena tämä myös? Jostain näitä varmaan jaettiin ilmaiseksi 80-luvulla mutta muistaako kukaan mistä? Tämä oli kyllä niin paras liikenneopas että!

 

Beatrix Potterin pienet satukirjat olivat myös todella ihania!

Minä tykkäsin Olipa kerran satukirjasta ja Björn Landströmin kuvituksesta, mutta jotkut kertoivat Facebookissa pelänneensä lapsena kirjan synkkiä kuvia.

 

Esimerkiksi Marika muistelee kirjan pelottavaa kuvitusta näin:

""Kuva, mikä ensimmäisenä muistuu mieleen on hirviö, joka vartioi jotain aarretta tai luolaa. Sillä oli muistaakseni isot silmät. "

Kyseessähän on H. C. Andersenin satu Tulukset ja "hirviö" on koira. Kyseisestä sadusta ainoa mieleen jäänyt asia onkin tuo koira jolla oli teelautasen kokoiset silmät. Mutta itse en sitä pienenäkään pelännyt, kuten en mitään muitakaan koiria ole ikinä osannut pelätä.

 

"Oliko kirjassa jotain vedenalaista kuvaa? Sellainenkin muistui mielee. Kirjaa en ole selannut sitten lapsuuteni enkä silloinkaan kovin usein juuri pelottavien kuvien vuoksi. Oliko kuvat jotenkin kolmiulotteisen näköisiä?"

Myös Anne-Marin mielestä merenneitokuva oli kammottava, "tunsi itsekin hukkuvansa sinne".

Merenneitokuva on kieltämättä karmiva, mutta ovathan nuo vanhat sadut tekstillisestikin aika pelottavia joten ei kovin hempeä kuvitus sopisikaan niihin. Tässä kuvaan liittyvä kohta merenneitosadusta: "Noidan talo oli keskellä kummallista metsää, puut ja pensaat olivat polyyppeja, puoleksi eläimiä, puoleksi kasveja.... Ne tarttuivat kaikkeen mitä käsiinsä saivat eivätkä enää koskaan päästäneet sitä otteestaan. Pieni merenneito säikähtyi hetkeksi paikalleen metsän reunaan, hänen sydämensä takoi kauhusta, vähältä piti ettei hän kääntynyt takaisin, mutta kun hän sitten taas ajatteli prinssiä ja ihmisen sielua hänen rohkeutensa palasi. Hän sitoi pitkät liehuvat hiuksensa tiukasti päänsä ympäri, jotteivät polyypit tarttuisi niihin, painoi kätensä rintaa vasten ja kiiti kuin kala veden halki keskelle noita hirveitä polyyppeja, jotka ojentelivat notkeita käsivarsiaan ja sormiaan häntä kohti. Hän näki miten ne pitivät saalistaan lujasti kuin rautakahleissa, siinä oli hukkuneiden ihmisten luurankoja, laivojen ruoreja ja arkkuja, eläinten luurankoja ja pieni vedenneito, jonka ne olivat kuristaneet, se oli hänestä ehkä hirvittävin näky".

Anna-Mari muistaa pelottavimmaksi kuvan rupikonnasta jolla oli lapsi suussa. Oikeasti lapsi ei kuitenkaan ollut rupikonnan suussa vaan kuvassa rupikonna sieppaa Peukaloliisan joka nukkuu pähkinänkuoressa.

 

Aikamme lukukirja 4b:ssä vuodelta 1977

on hauska luku sen ajan suomalaisista kouluista ja siitä millaisia opetusvälineitä kouluissa arveltiin tulevaisuudessa olevan. Tässä pätkä tulevaisuusennustuksista:

 

Liisa Ihmemaassa sarjakuvalehtiä on paljon haukuttu mutta minä tykkäsin lapsena näistä.

 

 

"Esa on tunnevammainen".

Vuokko Österlund, Anna Tauriala: Ihminen ja ihmisiä, 1974

Ihminen ja ihmisiä kirja päätyi aikoinaan Opetushallituksen kieltolistalle ja kirja otettiin pois kouluista. Syynä ei tosin ollut tunnevammainen Esa vaan kirjan liian suorasukaiset seksikuvat.

 

Vauva paperinukke 80-luvulta.

 

Heidi-sarja sai taas täydennystä. Nyt minulla on jo osat 2, 4 ja 6.

Tiinan ampiaiskesä vuodelta 1971

 

Hangon keksin mainospelikortit 90-luvulta. Näillä voi pelata hullunkurisia perheitä tai "Mustaa Pekkaa" nykyäänkin sillä Mustan Pekan tilalla on vaaleaihoinen keksinhimoinen Suttusuu.

Tex Willereitä

 

Taotao satukirja, tämä on tosi ihana!