Elisabeth Bathoryn tarina oli lapsena mielestäni Noidan käsikirjan pelottavin ja mielenkiintoisin tarina ja olen siitä nyt aikuisena etsinyt lisätietoa. Lapsille sopiva versio tästä tarinasta löytyy Noidan käsikirjasta, mutta aikuisena kirjoittamani lisäykset eivät ole lapsille sopivia.

 

Tositarina: Elisabeth Bathorystä

Elisabeth Bathoryä pidetään yhtenä vampyyritarinoiden esikuvana ja jotkut uskoivat aikoinaan hänen olevan noita.

Elisabeth syntyi Unkarissa vuonna 1560 poikkeuksellisen varakkaaseen aatelisperheeseen. Jo lapsesta asti Elisabeth sai hallitsemattomia raivokohtauksia. 11-vuotiaana Elisabeth meni kihloihin kreivi Nadasdyn kanssa ja muutti tämän perheen omistamaan Csejthen linnaan. 15-vuotiaana Elisabeth meni kihlattunsa kreivi Nadasdyn kanssa naimisiin. Pariskunnalla oli tapana huvitella kiduttamalla palvelijoitaan eri tavoin.

He saattoivat esim. laittaa öljyssä kostutettuja paperinpaloja palvelustyttöjensä kaikkien varpaiden väleihin ja sytyttää ne sitten tuleen. Hauskaa oli myös laittaa palvelustyttö ahtaaseen häkkiin, jonka sisäseinät olivat täynnä teräviä piikkejä ja tökkiä tyttöä hehkuvan kuumalla raudalla jota väistellessään tyttö silppusi itsensä häkin piikkeihin. Lisäksi he saattoivat ommella palvelustytön suun kiinni ja naulata sitten nauloja hänen kynsiensä alle tai repiä tytöstä lihapaloja elävältä ja syöttää sitten tytölle omaa lihaansa. Talvella he heittivät palvelustyttöjä alastomana hankeen, kaatoivat päälle kylmää vettä ja katsoivat kuinka tyttö jäätyi hengiltä. Kesäisin he veivät alastoman, hunajalla valellun palvelustytö niitylle ja katsoivat kuinka mehiläiset pistivät tytön kuoliaaksi. Joiltakin palvelustytöiltä he leikkasivat kaikki sormet irti keritsimellä, joidenkin suuhun ja nenään he työnsivät hehkuvan kuuman hiilihangon. Yhtä tyttöä lyötiin 2000 kertaa ennen kuin hän kuoli ja siinä vaiheessa hänen kehonsa oli mustelmista musta kuin hiili. Uhrien veren Elisabeth käytti kauneuskylpyihinsä ja uskoi niiden avulla pysyvänsä ikuisesti nuorena ja kauniina.

Elisabeth piti uhreístaan kirjaa ja siten tiedetään hänen murhanneen tällä tavalla yli 650 kaunista neitsyttä. Tytöt hän houkutteli linnaan lupaamalla näille työtä palvelijoina. Mutta hän myös kidnappasi tyttöjä kylistä pahoinpitelemällä heidät tajuttomaksi ja viemällä hevosvaunuissaan linnaansa. Uhrit olivat köyhiä talonpoikaistyttöjä joiden perään ei kyselty ja senkin jälkeen kun jotain alettiin epäilemään, ei vaikutusvaltaista kreivitärtä vastaan uskallettu nousta.

Noin vuonna 1610 kreivitär houkutteli linnaansa 4 aatelistyttöä lupaamalla näille tasokkaan koulutuksen. Mutta tietysti nämäkin tytöt kuolivat julman kidutuksen uhreina. Joukko sotilaita lähetettiin tutkimaan mihin neidot katosivat ja he löysivät linnasta 80 tytön ruumiit tai luita. Myös kulkukoirat kantelivat tyttöjen luita linnnan puutarhassa.

Rangaistuksena kreivitär vangittiin yhteen oman linnansa huoneista, ikkunat ja ovi muurattiin umpeen ja jätettiin vain pieni aukko, josta hänelle toimitettiin ruokaa ja juomaa, ja josta hän sai happea. 3 vuoden vankeuden jälkeen kreivitär löydettiin huoneen lattialta kuolleena.

 

 

Suomen kansan kummitusjuttuja

photo suomenkansankummitusjuttuja1_zps5313ab37.jpg

Varhaislapsuuden suosikkikirjoihini kuului mm.

Suomen kansan kummitusjuttuja, kuvakirja vuodelta 1980. Kirjan tarinat on peräisin Suomalaisen kirjallisuuden seuran Kansanrunousarkistosta.

Takakannessa on kirjan tarinoiden nimet:

photo 6_zps2e86d98f.png

Varsinkin kirjan kauniita, värikkäitä kuvia tuli selailtua usein läpi ja ne ovat jääneet hyvin mieleen kaikki.

Ne kapat, ne kapat- tarinassa rikas ja saita isäntä on kuollut, mutta hänen haamunsa säikyttelee kirkon ohi kulkijoita joka yö. Haamu hokee "ne kapat, ne kapat", mutta kukaan ei uskalla jäädä juttelemaan vaan pakenevat.

photo suomenkansankummitusjuttuja9_zps3b8b350c.jpg

(Kuva kirjasta Suomen kansan kummitusjuttuja, teksti ja kuvitus: Hannu Virtanen, 1980)

 

Tällainenkin kummituskirja löytyy hyllystä. Tämä ei tosin ole minun lapsuuden kirja vaan olen sen jostain ilmaishyllystä napannut.

photo 5_zpsc1ddc454.png

 

Esimerkkisivu (tämä tarina on muuten ihan tosi juttu, eikä mikään satu):

photo 4_zps1df20f2b.png

(Kummitukset ja vampyyrit, teksti: Ulf Sindt, kuvitus: Magnus Bard, 1998)