Puunhakkaaja ja hänen vaimonsa hylkäsivät lapsensa (Hannun ja Kertun) syvälle metsään, sillä maassa vallitsi nälänhätä eikä ruokaa riittänyt koko perheelle. Yrittäessään löytää tietä kotiin sisarukset löysivät metsästä kakuista rakennetun talon ja alkoivat syömään taloa hyvällä ruokahalulla.

Äkkiä talon ovi avautui ja vanha eukko astui ulos. Hannu ja Kerttu pelästyivät, mutta eukko oli ystävällinen ja pyysi lapset sisälle syömään ruokaa ja sijasi lapsille vuoteet. Hannu ja Kerttu kävivät tyytyväisinä nukkumaan.

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi!

(Hannu ja Kerttu Grimmin veljesten satu Bernadetten kuvittamana, 1987)

"Vanha akka oli kuítenkin vain tekeytynyt ystävälliseksi, sillä todellisuudessa hän oli ilkeä noita, joka väijyskeli lapsia ja oli rakennuttanut leipätalon viekotellakseen heitä luokseen. Kun joku lapsi joutui hänen valtaansa, tappoi noita hänet, keitti ja söi hänet, ja silloinkos hänellä oli juhlapäivä." (Hannu ja Kerttu Grimmin veljesten satu, 1987)

Ennen kuin Hannu oli herännyt noita raahasi hänet häkkiin ja herätti sitten Kertun valmistamaan veljelleen ruokaa ja lihottamaan tätä noidan ateriaksi.

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi!

(Hannu ja Kerttu Grimmin veljesten satu Bernadetten kuvittamana, 1987).

Sadussa on kuitenkin onnellinen loppu sillä kun noita oli aikeissa paistaa Kertun alkupaloikseen, Kerttu onnistuikin huijaamaan noidan uuniin ja noita-akka paloi poroksi. Lapset ottivat mukaansa noidan jalokivet ja löysivät tien kotiinsa (matka taittui mm. joutsenen selässä).