Pihla pyysi kuvia kirjasta Kananreppana, joka haki apua kuninkaalta. Kävinkin heti kuvaamassa kirjan. Minäkin rakastin tätä kirjaa lapsena.

Kanalan muut kanat nokkivat heikkon pikkukanan höyhenpukuun paljaita laikkuja ja nimittelevät sitä Kananreppanaksi. Lopulta Kananreppana päätti lähteä kanalasta kertomaan kuninkaalle miten häntä kiusataan. "Kot kot kot, kohta kääntyy kohtalo. Hänen Majesteetilleen menen kertomaan, kuinka pientä reppanaa kanalassa kohdellaan. Kot, kot, kot.", Kananreppana rallatti toiveikkaana.

Kananreppana kohtasi nälkäkuoleman partailla olevan takkuturkkisuden, lammikkoon juuttuneen virta heleän ja nuotiossa käryävän tuliryöpyn ja otti heidät kaikki kupuunsa.

photo vanhojakirjoja2001_zps15be5050.jpg

Kuninkaanlinnassa Kananreppana kertoi kuninkaalle kiusaamisesta ja kuningas päästi Kananreppanan asumaan kuninkaalliseen kanalaan. Mutta kuninkaalliset kanat olivat vieläkin häijympiä kuin kanat Kananreppanan kotikanalassa! Kananreppana oli jo melkein tipuvainaa toisten kanojen nokkiessa sitä. Viime hetkellä takkuturkkisusi hyppäsi sen kuvusta ja söi kaikki ilkeät kuninkaalliset kanat, jäljelle jäi vain jalkoja ja nokkia.

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi!

photo vanhojakirjoja2013_zps4f08b2da.jpg

(Simon Stern: Kananreppana, joka haki apua kuninkaalta, 1983, suomennos Kaija Pakkanen)

Kuningas luuli Kananreppanan syöneen muut kanat joten rangaistukseksi Kananreppana päätettiin pistää pataan!

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi!

photo vanhojakirjoja2014_zpsa57bd065.jpg

(Simon Stern: Kananreppana, joka haki apua kuninkaalta, 1983, suomennos Kaija Pakkanen)

Viime hetkellä virta heleä sammutti tulen uunista. Ja viimehetkellä ennen kuin kaikki hukkuivat tuliryöppy kuivatti veden...

Sadun loppu on onnellinen. Kananreppana sai oman mökin missä se sai elellä rauhassa, eikä sitä enää kiusattu. Virta sai maata jossa virrata, susi metsän ja tuliryöppy uuneja.

Kirjassa on 32 sivua ja runsas, upea värikuvitus.