Vaarallinen juhannus on julkaistu ensimmäisen kerran suomenkielisenä vuonna 1957. Minulla on kirjan 5. painos vuodelta 1984.

Laitan tähän esittelyyn omat suosikkikohtaukseni tästä 140 sivuisesta kirjasta. Ne ovat:

- Muumipeikon sukellus muumitalon alakertaan

- Muumit kummastelevat teatteria

- Nuuskamuikkunen ja pikku Myy vapauttavat lapset puistosta joka on täynnä kieltokylttejä

- Hattivatit itävät siemenistä

 

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi!

(Tove Jansson: Vaarallinen juhannus, 1984)

Tulivuori purkautuu ja sen seurauksena nousee hyökyaalto joka peittää koko Muumilaakson veden alle.

"Äkkiä maa järähti heikosti heidän jalkojensa alla. He kuulivat kasarien putoilevan keittiössä. -Ruvetaanko syömään? huusi Muumimamma unenpöpperössä. Mikä se oli? - Ei mitään, rakkaani, vastasi Pappa. Tulta syöksevä vuori vain liikahtelee." (Tove Jansson: Vaarallinen juhannus, 1984)

"-Kiellä häntä, ole kiltti, pyysi Niiskuneiti tuskissaan. -Ei, mitä varten, jos se on hänen mielestään jännittävää, sanoi Muumipeikon äiti. Muumipeikko seisoi hetken hiljaa ja hengitti niin rauhallisesti kuin osasi. Sitten hän sukelsi alas keittiöön. Hän ui ruokakomerolle ja sai oven auki. Komerossa oleva vesi oli valkeata maidosta ja siellä täällä ui hieman puolukkahilloa. Muumipeikon ohi purjehti muutamia limppuja kintereillään makaroninippu. Muumipeikko sieppasi  voirasian, pyydysti ohi ajautuvan limpun -sellaisen vaalean- ja teki kierroksen läheltä liedenreunaa ottaakseen sieltä äidin kahvitölkin. Sitten hän ponnahti kattoon ja veti kiihkeästi ilmaa sieraimiinsa". (Tove Jansson: Vaarallinen juhannus, 1984)

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi!

(Tove Jansson: Vaarallinen juhannus, 1984)

Muumitalon ohi ajelehtii teatteri, jonne muumit pelastautuvat veden noustua jo muumitalon yläkertaan asti. Muumit eivät ole koskaan ennen nähneet teatteria ja luulevat rakennusta jonkun kodiksi.  He ihmettelevät vain miten omituinen perhe talossa on mahtanutkaan asua ennen heitä. Portaat johtavat ilmaan, ovia on keskellä lattiaa eivätkä ne johda mihinkään, laatikoissa ei ole pohjia, kirjoja ei saa auki, omenat ovat puuta, leninkejä on tuhansia erilaisia, ukkonen jyrisee vaikka ulkona on kaunis ilma ja lattia pyörii kuin karuselli...

Sitten he tapaavat teatterin siivojan Emman. "Ruokakomero! puuskahti Emma. Ruokakomero! Te luulette, että kuiskaajankoppi on ruokakomero! Ja te luulette näyttämöä salongiksi ja kulisseja tauluiksi! Esirippu on muka ikkunaverho ja rekvisiitta joku setä!" (Tove Jansson: Vaarallinen juhannus, 1984)

Nuuskamuikkunen ja pikku Myy menevät puistoon, joka on  täynnä kieltokylttejä niin etteivät lapset voi tehdä muuta kuin istua hiekkalaatikolla puistovartijan ja puistotädin vahtiessa heitä.  Nuuskamuikkunen kylvää puistoon hattivatin siemeniä. Sähköiset hattivatit ajavat puistonvartijan ja puistotädin pois puistosta ja sillä aikaa Nuuskamuikkunen repii kaikki kieltokyltit pois ja vapauttaa 24 lasta hiekkalaatikolta.

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi!

(Tove Jansson: Vaarallinen juhannus, 1984)

Katso Kieltotaulujen tuhoamiskohta Muumilaakson tarinoista Ylen Elävästä Arkistosta.

Muumipeikko, Niiskuneiti ja Vilijaana sytyttävät kieltokyltit palamaan juhannuskokkona ja joutuvat vankilaan.... Lopulta kaikki päätyy hyvin ja toisistaan erilleen joutuneet muumiperheen jäsenet kohtaavat Muumipapan kirjoittaman teatteriesityksen ensi-illassa.