Tiian kirjatoive: "Muistan kirjan nimelta Anu ja Sipsik, jota rakastin pienena. Sipsik oli nukke jolla oli mustat hiukset ja turkoosi mekko, muistaakseni vähan nuhjuinen(?). Kirja meni hukkaan ja suru oli suuri! "

Anun isoveli Mart ompeli siskolleen syntymäpäivälahjaksi räsynuken, joka sai nimen Sipsik. Martia harmitti että nukesta tuli niin ruma. Kun Anu tuli katsomaan lahjojaan (joukossa oli myös kaunis tehdasvalmisteinen nukke) veli kuiskasi hänen korvaansa: "Tuo nukke, jolla on villalangasta hiukset, on Sipisik. Se on elävä".... Sipsikistä tuli yksinäisen Anun rakas kaveri, jonka kanssa hän leikki ja jutteli. Lapsena luulin että Sipsik oli oikeasti elävä, puhuva nukke, vasta nyt aikuisena lukiessa tajusin etteivät kirjan muut henkilöt kuin Anu ja Mart "kuulleet" nuken puhumista.... :)

Anu ja Mart tekivät kenkälaatikosta raketin ja lähettivät Sipsikin yöllä kuulennolle heittämällä sen pahviraketissa parvekkeelta. Aamulla Sipsik oli ns. "palannut kuusta" ja lojui kukkapenkissä parvekkeen alla.

Kuvaa klikkaamalla saat sen isommaksi!

(Eno Raud: Sipsik, 1969, kuvitus: Edgar Valter, suomennos: Ulla-Liisa Heino)

Kuvaa klikkaamalla saat sen isommaksi!

(Eno Raud: Sipsik, 1969, kuvitus: Edgar Valter, suomennos: Ulla-Liisa Heino)

 

Toinen itselleni mieleen jäänyt kohta kirjasta on kun Sipsik melkein hukkui uima-altaaseen! Anu jätti Sipsikin yksin uima-altaaseen opettelemaan uimista ja meni kaverinsa kanssa syömään viinimarjoja. Kun he palasivat takaisin, Sipsik makasi liikkumatta veden alla!