Tommin palokunta kirja on ilmeisesti 50-60-luvulta? Kirjassa ei ole mitään tekijätietoja eikä edes painovuotta.

Kirjassa Tommi rakentaa paloauton vaikka naapurin setä naureskelee idealle, eihän paloautoja voi rakentaa muualla kuin tehtaissa! Pukista tulee paloauton moottori ja variksesta palovartija. Korkean puun latvasta varis tähystää siltä varalta jos jossain sattuu syttymään tulipalo. Pian varis huomaakin kaksi kulkuria, jotka jättävät nuotionsa yksin roihuamaan naapurin sedän olkikasan vieteen ja poistuvat paikalta, pian olkikasa onkin jo ilmiliekeissä! Tommin palokunta ehtii sammuttaa tulipalon ennen oikeaa palokuntaa ja heistä tulee juhlittuja sankareita! Naapurin setäkään ei enää naureskele heidän itse tehdylle paloautolleen.

Lääkärissä jos oli kiltisti sai aina valita pahvisesta oksennusastiasta yhden lelun: Pillin, auton,  lentokoneen tai hyrrän.

 

Tämä on ainoa valokuva mitä minulla on laulavasta nukestani jäljellä. Se meni tosi nopeasti rikki. Muistan että se lauloi englanninkielellä mutta en muista mitä laulua. Nukke on 80-luvulta. Mekko ei ole alunperin tuolle nukelle kuulunut vaan muistelisin alkuperäisen mekon olleen keltavalkoinen väriltään. Siinä oli keltainen kaularöyhelö ja keltainen helma ja muuten valkoinen ja valkoisella pohjalla oli ehkä pilkkuja, kukkia tai muita pieniä kuvioita. Facebook sivuillani Niina muisteli että nuken selässä oli luukku jonne sai laitetua levyjä. Eri lauluille oli eri väriset levyt.

 

Tässä on valitettavan huono kuva (kuvasta kuvattu) lapsuuteni rakkaasta pupusta. Pupu annettiin jollekin sukulaislapselle jo joskus 80-luvun puolella eikä siitä ole muita kuvia. Tämä kuva on vuodelta 1983 eli varmaankin 80-luvun alussa on noita pupuja myyty.

Lukudomino ehkä 70-luvulta?

Lukudominossa on kauniit nostalgiset kuvat. Tässä muutamia kortteja esimerkiksi:

 

 

Maija Mehiläinen reppu

 

Maija Mehiläinen pehmolelu

"Elämä on ihanaa Maijaa kun saa rutistaa".

 

Kuvitus on viehättävän nostalginen, heti ensisilmäyksellä näkee että kirja on 70-luvulta.

(Aarno Hammar: Kukonpoika-aapinen, 1972)

Tästä Aapisesta minulle on jäänyt mieleen hupsu loru: "Minulta pääsi lattialle liri, sanoi kissanpoika Jiri". Se oli tietysti pienenä hauskin kohta koko kirjassa.

 

Kaikki pilkkaavat rumaa toukkaa.

Toukka: "Uhuu! En tahdo elää enää! Minä hirttäydyn!"

(Maija Mehiläinen Muodonmuutos, 1977, kuvitus André Roche Atelier, suomennos: Anja Leppänen)

 

(Maija Mehiläinen Muodonmuutos, 1977, kuvitus André Roche Atelier, suomennos: Anja Leppänen)

Seuraavalla aukeamalla toukka on jo muuttunut perhoseksi. Asiaa ei siis selitetä mitenkään, vaan lapsi jää siihen käsitykseen että ruma toukka tappoi itsensä hirttäytymällä puuhun ja palaa kuoleman jälkeen takaisin elämään kauniiksi perhoseksi muuttuneena (vaikka oikeasti tietenkään näin ei käynyt vaan toukka koteloitui).