Lapset löytävät puistosta taika-avaimen (oikeasti kastemato), joka muuttaa puiston viidakoksi. Vesiletku muuttuu elefantin kärsäksi ja elefantti sieppaa puistotädin mukaansa.

Lapset lähtevät pelastusretkelle halki viidakon. Joella virtahepo nielaisee lapset.

"Varokaa! huusi Olli. Nyt jotain tapahtuu!

Varokaa sillä on valtavan suuri suu!

Ja virtahepo avasi sen leveästi

ja yks kaks nielaisi meidät keveästi".

(Kun elefantti Kyösti puistotädin ryösti, 1967, teksti: Sebastian Lybeck, suomennos Kirsi Kunnas)

 

Koska lapset pelkäävät hukkuvansa virtahevon mahassa sen niellessä vettä, muuttavat he virtahevon lentäväksi taika-avaimella.

"Oho, sanoi Olli , pelkäänpä että

se voi vaikka niellä runsaasti vettä!

Vain avain voi meidät pelastaa tästä,

mikä estää meitä siis lentämästä?

Ja virtahepo huusi: EN LENNÄ! EN!

vaan lentoon nousi se vaappuillen.

Sen propelli pyöri kuin helikopterilla

ja hauskaa oli meillä matkustajilla".

(Kun elefantti Kyösti puistotädin ryösti, 1967, teksti: Sebastian Lybeck, suomennos Kirsi Kunnas)

Puistotäti löytyy neekereiden leikkipuistosta.

 

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi!

(Kun elefantti Kyösti puistotädin ryösti, 1967, teksti: Sebastian Lybeck, suomennos Kirsi Kunnas, kuvitus: Hans Jørgen Toming)

Myös paluumatka taittuu virtahevon masussa.

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi!

(Kun elefantti Kyösti puistotädin ryösti, 1967, teksti: Sebastian Lybeck, suomennos Kirsi Kunnas, kuvitus: Hans Jørgen Toming)

Puistotäti kääntää avainta, viidakko katoaa ja ollaan taas tutussa puistossa, lasten on aika lähteä kotiin...

Lapsena luulin että taika-avain oikeasti muutti leikkipuiston viidakoksi, vaikka satuhan tietysti kertoo mielikuvitusleikistä johon puistotätikin innostui osallistumaan :) . On hauska lukea lapsuuden kirjoja uudelleen aikuisena ja huomata miten eri tavalla tarinat ymmärtää.