Isä oli innokas ostamaan minulle vanhoja kirjoja ja Aapisia kun olin pieni huutokaupoista, antikvariaateista ja kirpputoreilta. Myös erilaisia uutena ostettuja 80-luvun satuaapisia on useita. Mutta ehdoton suosikkini vanhoista Aapisista on Eila Kaustian Aapisloruja kirja vuodelta 1967.

photo kansi_zpsbff1dadf.jpg

 

Tämän kirjan avulla opettelin kirjaimet. Siinä on jokaisesta kirjaimesta kerrottu hauska kuvitettu sarjakuvatarina, jossa on jokin kirjaimen muotoinen asia. Esimerkiksi T-kirjain muodostuu variksenpelättimestä jolta varis varasti vaatteet ja K-kirjain kirahvista joka asuu niin ahtaassa talossa että joutuu olemmaan siellä K-kirjaimen muotoisena mahtuakseen sinne.... Tarinat on kerrottu aina lorumuodossa siten että ne riimittyvät kirjaimen nimeen jolloin kirjaimen nimi jää pienenkin lapsen mieleen helposti ja yhdistyy kirjaimen ulkoasuun tarinan ja kuvituksen ansiosta. Esim. E-kirjaimen loru kertoo sirkuselefantti Ellistä ja loppuu näin: "Tirehtööri pyytelee: Elli kirjaimesi tee. Elli istuu pessulleen. Näyttää kirjain Een".

Aika hurja tämä G-kirjaimen tarina nenänsä menettäneestä noita-akasta:

photo 3_zpsc1b2afa4.jpg

(Eila Kaustia: Aapisloruja, 1967)

Y-kirjain  muodostuu pojan ritsasta. Tosin tietänevätkö nykylapset enää edes mikä on ritsa?

photo 4_zpsebd13584.jpg

(Eila Kaustia: Aapisloruja, 1967)

Erikoista ettei tästä kirjasta ole tehty uusintapainoksia vuoden 1967 jälkeen. Ei ole hauskempaa tapaa kirjaimia opetella.